sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Rakkaudesta tavaraan...

Onko se vaarallista - rakastua tavaraan?
Vai rakastaako sitä ostamisen iloa? Kykyä pystyä ostamaan...
kun tavaran saa/sen posti tuo... niin huomaa pian, että tuote
ei herätä enää mitään tunteita. Se on vain olemassa...
joskus jopa hyvin tylsänä.
Joskus aika teke sen, että sitä alkaa jopa inhoamaan tuota tavaraa
kun se on tullut hankittia... pelkästä ostamisen iloista eikä tarpeesta!

Tarvitsenko minä ostamista?
Mitä se ostaminen korvaa?
Millä saisin se saman tunteen aikaiseksi ilman ostamista?
Vai osaisiko sitä vielä kuin pieni lapsi odotta asiaa niin kauan, että se synnyttää todellinen tarpeen (ja poistaa matkalla ne epäaidot tarpeet) ja näin aikanaan kun saisin sen palkinnon kärsivällisyydestä - niin olisiko sillä tavaralla oikeesti silloin merkitystä?
Vaiko olisiko se osto tilanne edeleen itsensä palkistemista odottelusta - 
mutta itse tavara ei olisi edelleenkään niin tarpeen!

Hetkitäin tunnen, että olen vieläkin se 20v tytön tyllerö joka muutti kotoa pois. Yksi ihanimmista tunteista siinä hetkessä oli, että mä päätän mitä syön (vaikka ranskalaisia joka päivä) ja mitä rahallani ostan... siinä huumassa jotkut tavat meni kyllä totaalisen väärille urille..

Nyt kohta 44v huomaan lasten syntymän jälkeisinä vuona soudellut itseni takaisin noille urille. Kuin kilpailisin siitä, että mitä minä voin tehdä, vaikken ehkä lapsilleni suositteliskaan... hym!!!

Olen tunnitanut itsessäsi erittäin voimakkaan mieliala shoppailun!
Miten sen saisi itsessään hallintaan? Jos jopa pois kokonaan?
Onko se edes mahdollista?

Samalla pelko siitä, että kun sen ääneen sanon kaikille, niin ihmisille tulee tarve "hoittaa" minut siitä pois alkamalla "kieltää", "rajoittaa" ja "saarnata" asiasta minulle?!? Toisiko se entistä enemmän tarvetta tehdä mielialashoppailua...

Tässä on yksi "mission" itseni kehittämisessä syksyllä 2012! 
Askeleet tällä tiellä tulee olemaan pieniä. Mutta tärkeistä tulee olemaan se, että suunta pysyisi oikeana ja päämäärä kirkkaana!

taata



Nappini tähän blogiin!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

syntymisen ajatuksia...

Ajatukset - tunnelmat - aavistukset - joista elämä on koottu.
Niistä syntyy iloja, suruja... jaettavaa, myös sisällä pidttävää!

Kuinka paljon olet valmis kuulemaan ja jakamaan?
Mihin itseni pystyn asettamaan?
Vai onko se vaan pelkkää sanan helinää..

pystyykö sitä ajattelemaan asioita pitemmälle toisia loukkamatta tai satuttamatta?
Onko se edes tavoite?

Tänään haluaisin, että olisi loppuelämäni ensimmäinen päivä -
ja, että voisin itsestäni luodan paremman... edes itselleni!



Kirjoitin googleen sanan AAVISTUS ja löysin mukavia linkkejä.
Todellinen helmi on linkki nimeltä synonyymit.fi
tätä tarvitsen myös jatkossa... tästä minulla on vihi...

sormituntuma
intuitio


*taata*